Teksti: Heli Etu-Sihvola ja Ulla Moilanen

HAUTA 348: Luistarin “silkkimekkosoturi”

900-luku ja 1000-luvun alku olivat Luistarin esineistön kannalta viikinkiajan huippuaikaa. Luistarin kaivauksissa on löydetty useita tälle ajalle ajoittuvia rikkaita hautauksia. Haudan numero 348 miehellä oli muiden löytöjen ohella poikkeuksellisen arvokas vaatetus, jota on voitu ennallistaa säilyneiden kuitujäänteiden ansiosta. Miehellä oli haudattaessa ilmeisestikin yllään keltaisesta silkistä asu, jonka oletetaan olleen kaftaanityyppinen. Viikinkiaikaisia silkkitekstiilejä on löydetty useammasta haudasta Ruotsin Birkassa, mutta Suomen alueelta silkki oli erittäin harvinaista viikinkiajalla. Haudan 348 miehen vaatteen reunoja koristi hopealangasta punottu kirjailu eli posamentti. Koristetta on säilynyt kahta eri paksuutta. Ohuempi nauhoista on vain noin kaksi millimetriä leveä. Hauta-asuun kuului myös sininen villasta tehty viitta, jota kiinnitti kullattu ja hopeoitu Borre-tyylinen rengasneula, joka on todennäköisesti tehty Mälarenin alueella Ruotsissa (Hedenstierna-Jonson 2006). Ei tiedetä, oliko solki vain koriste vai liittyikö siihen mahdollisesti muitakin merkityksiä.

Miehellä oli kaksi kukkaroa, joissa oli punnuksia ja 900-luvulle ajoittuvia, maksuvälineenä käytettyjä arabialaisia dirhemejä. Rahat oli lyöty Lähi-Itää ja Välimerta pitkään hallinneen abbasidien hallitusdynastian (arab. العبّاسيون‎, al-‘Abbāsiyyūn) aikana ja ne oli kuljetettu pohjoiseen todennäköisesti viikinkien idäntietä pitkin. Miehen mukana haudattuun aseistukseen kuului Petersenin X-tyypin miekka, pitkä väkipuukko ja keihäänkärkiä. Hänet oli haudattu ilmeisesti koira mukanaan. Eläimen luut olivat kuitenkin säilyneet niin heikosti, että niitä ei saatu kerättyä talteen.

Esineistöstä voidaan päätellä, että haudattu mies oli ollut todennäköisesti varakas. Hänen hautalöytönsä edustavat tyypillistä viikinkiajan käsitystä siitä, mitä tuonpuoleiseen tuli ottaa mukaan. Hampaiden kulumisen perusteella tiedämme, että haudan 348 mies oli elänyt keski-ikäiseksi saakka, joten hänellä oli ollut aikaa kerryttää omaisuutta.

Haudan 348 miehen esineistöä. Vasemmalla on kullattu ja hopeoitu borre-tyylinen rengassolki ja oikealla ylhäällä koristeellinen tulusrauta, jossa on kaksi toisistaan poispäin katsovaa ratsastajaa. Kun oli tarvetta tehdä tuli, kipinöitä iskettiin tulusrautaa ja piikiveä käyttäen. Alimpana on arabialaisia dirhemejä. Yksi kolikoista on kappaleina. Tämä johtuu siitä, että kolikoita ei käytetty suoraan maksamiseen kuten nykyään on tapana, vaan niiden sisältämää hopeaa punnittiin maksuksi painon mukaan. Viikinkiajan kauppiaalla oli todennäköisesti aina mukanaan vaaka ja sarja eripainoisia punnuksia. Luistaristakin on vaakalöytöjä, selkein löytökonteksti on viikinkiaikainen naisen hauta numero 359. Museoviraston Kuvakokoelmat.

Haudan 348 hopealangasta punottuja koristeita eli posamentteja, joiden yhteydestä löydettiin silkkikuituja. Museoviraston Kuvakokoelmat.

Luistarin viikinkiaikainen miekkamies.
Pappilanmäen merovingiaikainen miekkamies.

Pappilanmäen miekkamies

Euran kenties arvokkain miesten merovingiaikainen esinelöytö ei ole peräisin Luistarista vaan reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevalta Pappilanmäeltä. Sieltä löydettiin vuonna 1939 rakennustöissä hautaesineistöä, joka ajoittuu todennäköisesti 600-luvulle (Salmo 1940). Haudassa ollut skandinaavinen rengasmiekka katkesi lapionpistoon, mutta on muuten poikkeuksellisen hyvin säilynyt tuppea myöten. Tässä mielessä kyseessä on kansainvälisen tason huippulöytö. Rengasmiekkojen osia on löydetty Suomesta useampia, mutta ne ovat Pappilanmäen löytöjä lukuun ottamatta peräisin polttohaudoista, joihin esineet on usein rikottu. Muut vastaavat miekkalöydöt eivät siis ole kokonaisia. Miekan ponnessa olevan rengaskoristeen on tulkittu olevan symbolinen valan merkki. Pappilanmäen miehellä oli myös samalla tyylillä tehty pitkä taistelupuukko.

Asusteisiin kuului lisäksi kookas, koristeellinen koruneula (KM11002:23), johon oli kiinnitetty riipus. Vastaavia neuloja on löydetty Virosta sekä Suomesta (Jets & Mägi 2015). Kokonaisuutta täydensi kaukaa nykyisen Venäjän alueelta peräisin oleva permalainen helavyö, joka oli lähtöalueellaan naisen asuste (Callmer 1994: 30;  Gustin 2016: 57). Suomesta löydetyn esineistön perusteella on kuitenkin aihetta olettaa, että kyseiset vyöt olivat meillä merovingiajan miesten asujen osia. Tämä antaa viitteitä siitä, että ne kulkivat meille välikäsien kautta. Kaivaustutkimuksissa löydettiin myös hevosvarusteita. Miekkamiehen hautaa sota-ajan vuosina 1939-40 tutkinut Helmer Salmo nimesi miehen artikkelissaan ratsusotilaaksi (Salmo 1940).

On varsin kiinnostavaa, että Pappilanmäen hauta sijaitsee useampia haudan sisältävässä ryhmässä eikä yksinään parhaalla paikalla, kuten ajanjakson merkkihenkilöiden hautaukset usein Skandinaviassa toteutettiin. Ympäröivät haudat tosin ajoittuvat nuoremmiksi, vasta viikinkiajalle. Näyttävän esineistön lisäksi Pappilanmäkeen haudatusta miehestä ei juuri muuta tiedetäkään.

Pappilanmäen kullattuun miekkaan (KM11002:5) voi tutustua Kansallismuseon esihistorianäyttelyssä. Museoviraston Kuvakokoelmat.

LÄHTEET

Callmer, Johan 1994. The Clay Paw Burial Rite of the Åland Islands and Central Russia: A Symbol in Action. Current Swedish Archaeology 2: 13–46.

Gustin, Ingrid 2016. Elites, networks and the Finnish connection in Birka. In L. Holmquist, S. Kalmring, & C. Hedenstierna-Jonson (Eds.), New Aspects on Viking Age Urbanism c. AD 750-1100: Proceedings of the International Symposium at the Swedish History Museum, April 17-20th 2013 (pp. 49-61). (Theses and papers in archaeology. B; Vol. 12). Stockholm: Archaeological Research Laboratory, Stockhom University.

Hedenstierna-Jonson, Charlotte 2006. Borre style metalwork in the material culture of the Birka warriors : an apotropaic symbol. Fornvännen 2006(101):5, s. 312-322.

Jets, Indrek, & Mägi, Marika 2015. Local shape, foreign decoration: shared cultural values in dress pins from the Viidumäe sacrificial site on Saaremaa. Fornvännen 2015(110):4 s. 257-266.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982a. Luistari I: The Graves. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 82:1.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982b. Luistari II: The Artefacts. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 82:2.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa. Euran Luistarin aitan näyttelytekstit.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2001. Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria.

Salmo, Helmer 1940. Merovinkiaikaisen ratsusotilaan hautakalusto Euran pitäjän Pappilanmäestä. Suomen museo XLVII. Helsinki 1940.