Euran ja Köyliön alueelta tunnetaan lukuisia rautakautisia muinaisjäännöksiä ja löytöpaikkoja. Alue on koko Suomen mittakaavassa erityinen – ei vain runsaiden löytöjensä vuoksi – vaan myös siksi, että seudulla ryhdyttiin tekemään ruumishautauksia laajoihin kalmistoihin jo 500–600-lukujen vaihteessa. Muualla Suomessa ruumishautaus yleistyi vasta vuosisatoja myöhemmin kristinuskon omaksumisen myötä. Luistarissa hautauksia ryhdyttiin tekemään paikalle, jossa oli asuttu jo pronssikaudella ja vanhemmalla rautakaudella.

Uuden uskonnon omaksumisesta Euran ja Köyliön varhaiset ruumishaudat eivät kuitenkaan vielä kerro. Alueen hautaustavoissa on sen sijaan nähty yhtymäkohtia keskieurooppalaisiin rivihautakalmistoihin. Euran-Köyliön ruumiskalmistoja pidetään useimmiten osana laajaa eurooppalaista kulttuurivirtausta, josta on nähty viitteitä jo aikaisempien vuosisatojen arkeologisessa aineistossa.

Luistari on todennäköisesti Suomen rautakauden tunnetuin ja tutkituin kohde. Tämä on pitkälti Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin ansiota. Hän on kirjoittanut alueen tutkimuksista useita julkaisuja, ja paikasta sekä sen löydöistä on tehty myös lukuisia opinnäytetöitä. Luistarilla on merkittävä asema Suomen rautakauden tutkimuksessa, sillä monet rautakaudesta tietamistämme asioista perustuvat juuri Luistarin löytöihin ja tutkimuksiin. Vaikka Suomen rautakauden kuvaa on toisaalta joskus moitittu myös ”eurakeskeiseksi”, on Luistarin ja lähialueen tutkimus edelleen perusteltua.

Luistari on kansainvälisestikin siitä harvinainen kohde, että kaikki sen noin 400 merovingi- ja viikinkiajalle ajoittuvaa hautaa on voitu kaivaa arkeologisesti. Tämän ansiosta on mahdollista tarkastella koko sitä yhteisöä, joka tähän paikkaan oli haudattu. Luistarissa on oletettavasti keskeytymätön, noin 500 vuoden pituinen jatkumo esineellisissä haudoissa.

Ruumishautaus on antanut polttohautauksiin verrattuna monipuolisempia mahdollisuuksia hautoihin laitettujen esinekokonaisuuksien tutkimukseen. Ruumishaudoissa säilyneiden luiden avulla saamme myös tietoa seudulla eläneiden ihmisten ja eläinten terveydestä, perimästä ja elämästä eri aikoina.

Luistarista on kaivettu yhteensä yli 1300 ruumishautaa, joten kyseessä on laajin Suomesta tunnettu rautakautinen ruumiskalmisto. Luistarin ihmis- ja eläinjäännökset, yhteisön käyttämät hautaustavat ja löydetyt esineet ja rakenteet muodostavat kokonaisuuden, joka antaa arvokasta ja monipuolista aineistoa myös uudelle tutkimukselle, joka entisestään syventää ja tarkentaa kuvaa Suomen menneisyydestä.

Teksti: Ulla Moilanen ja Heli Etu-Sihvola

Luistaria ja seudun löytöjä esittelevät näyttelyissään Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme ja Luistarin muinaispuisto Eurassa, Suomen kansallismuseo Helsingissä ja Satakunnan museo Porissa.