Teksti: Heli Etu-Sihvola

Maata kaivettaessa tuli ensin esiin tuohikerros. Sen alta paljastuneiden korujen ja rahojen perusteella havaittiin heti, että kyseessä oli viikinkiajan lopulla eli noin 1000-luvun puolivälissä eläneen naisen hauta, joka oli säilynyt lähes kokonaan ehjänä muiden hautojen keskellä. Vuoden 1969 kaivauskesä oli kuuma ja olosuhteet olivat sen vuoksi erityisen hankalat kosteassa ja viileässä maassa säilyneille löydöille. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander ja hänen miehensä Rauno Hilander päättivät kaivaa hautaa ilta-aikaan. Esiin saatu hauras kokonaisuus tuettiin ja kuljetettiin Helsinkiin laboratorioon, jossa se kaivettiin lopullisesti esiin. Kaivausten jälkeen alkoi aineiston tarkempi tutkimus ja löydön tärkeys alkoi hahmottua.

Arvioitiin, että löytynyt “Euran emäntä” oli ollut eläessään noin 170 cm pitkä. Säilyneissä luissa oli iän mukanaan tuomia kulumia, kuten nivelrikkoa. Emännän hampaissa oli hypoplasia-nimistä kiilteen kehityshäiriötä. Tämä merkitsee sitä, että emännäksi kutsuttu nainen oli kärsinyt lapsuudessaan mahdollisesti jostakin puutostaudista tai pitkään jatkuneesta sairaudesta. Euran emäntä oli myös menettänyt useampia hampaita ennen kuolemaansa noin neljänkymmenen vuoden ikäisenä.

Haudan 56 kaivauskuva (Rauno Hilander, Museoviraston Kuvakokoelmat).

Hautalöytöihin kuuluvat viikinkiajan loppupuolen korut ja anglosaksiset kolikot antoivat tarkemman iän hautaamisen ajankohdalle, joka on tapahtunut todennäköisesti noin vuonna 1050 tai sen jälkeen. Ajankohta riippuu siitä, kuinka kauan kolikot olivat valmistamisensa jälkeen kiertäneet maailmaa ennen kuin ne haudattiin emännän mukana. Raskaat pronssikorut olivat myrkyttäneet maaperän bakteereita ja näin auttaneet orgaanisia löytöjä, kuten kankaita säilymään. Se oli hyvin merkittävää, sillä vaatekangasta oli säilynyt eri kohdissa niin paljon, että löytöjen perusteella oli mahdollista ennallistaa kokonainen Euran muinaispuku. Se oli ensimmäinen kokonaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva pukuennallistus. Säilyneistä tekstiilinpalasista selvitettiin lankojen tyyppi, käytetyt sidokset ja värit sekä lautanauhojen mahdolliset kuviot. Kankaita reunustavista pronssispiraalikoristeista ja pukuun kuuluvista soljista, sormuksista, rannerenkaista, puukosta ja ketjulaitteista tehtiin myös ennallistukset. Euran emännän aikalaisilla on ollut samantyyppisiä koruja, esimerkiksi Luistarin haudassa numero 35. Alle kymmenen kilometrin päästä Köyliönsaaren kalmistosta löydettiin kaivauksissa hyvin samanlainen koruyhdistelmä.

Euran emännän hautalöydöt ovat esillä Kansallismuseossa. Pukuun kuuluva puukontuppi on korvattu läheiseltä Osmanmäeltä löydetyllä, hyvin samanlaisella tupella. Alkuperäinen oli niin hauras, että se hajosi pieniksi palasiksi jo kaivausvaiheessa. Yksi puvun ennallistus on näytteillä Satakunnan museossa Porissa ja aivan ensimmäiseen pukuun voi tutustua Euran Nauravan Lohikäärmeen opastuskeskuksessa. Euran emännästä ja hänen puvustaan löydät lisätietoa myös Wikipediasta sekä sivujen kirjallisuuslistasta.

Appelgrenin D-tyypin kupurasolki haudasta 14 (KM18000:1144). Kuva: Ulla Moilanen.

Tiesitkö?

 

Euran emännän pukuja on valmistettu yli sata kappaletta ja muinaispukuihin liittyvä harrastustoiminta on Suomessa tälläkin hetkellä vireää.

 

Euran muinaispuku voi vielä täydentyä ja päivittyä, sillä karvoihin ja kuituihin erikoistunut arkeologi Tuija Kirkinen tutkii parhaillaan Euran emännän haudan turkisjäänteitä ja lautanauhoihin erikoistunut Maikki Karisto käy uudelleen läpi säilyneitä nauhojen osia.

LÄHTEITÄ

Cleve, Nils 1978. Skelettgravfälten pa Kjuloholm i Kjulö 2. Vikingatid och korstagstid, gravfältet C. Suomen muinaismuistoyhdistys.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982. Luistari I. The Graves. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 82:1.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982 (Toim.) Euran puku ja sen edeltäjät. Euran muinaispukutoimikunta.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2001. Euran puku ja muut muinaisvaatteet. Euran muinaispukutoimikunta.

Salo, Kati 2018. Luistarin luututkimusraportti. Elämänhistoriat Hampaissa-projekti (englanniksi).

Vajanto, Krista 2006. Euran emännän neulakintaat. Pro gradu. Arkeologia, Helsingin yliopisto.